Oikein! Rakastan juoksemista ja olen kärsimättömänä odottanut että saan lääkäriltä luvan alkaa taas juoksemaan. Paras kuntoilumuoto, jos multa kysytään.
kyllä! ihan parasta. tajusin juoksemisen olevan mun juttu toissa kesänä, rakastuin siihen ihan. olin siihen asti liikaa kuunnellut muiden mantraa siitä, kuinka he inhoavat juoksemista, enkä koskaan tosissani alkanut juoksemaan. se on tehokasta, mun on mahdollista tehdä sitä riittävän usein, vaikka joka päivä (ennen juoksin illalla, kun hapa hoiti tyttöjen iltatoimet, nyt oon ajatellut yrittää aamuisin)ja se on riittävän yksinkertasta mulle! :D ei tarvii ahdistua vaikeista koreografioista ryhmätunneilla tms. :D
vau! mä olen just niitä jotka valittavat inhoavansa juoksemista, mutta viimeaikaiset kokemukset ja tää kuva saa mut ajattelemaan, että pystyisin ehkä heräämään puoli seitsemältä (mitä en olisi ikinä uskonut sanovani) saadakseni hetken rauhan ja vähän hyvää hikeä.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että hullun hommaa. Kuulun siis niihin valittajiin, vaikka en edes ole oikeasti koskaan kokeillut juosta ihan vain juoksemisen ilosta. Enkä ole vielä niin edistynyt kuin Heli, että asiaa edes harkitsisinkaan.
hienoa! mun on vaan pakko sanoa, että mä en tykkää juoksemisesta juuri sen tylsyyden ja yksinkertaisuuden takia ja oon taas ihan innoissani ryhmäliikuntatunneilla - mitä vaativampi koreografia, sitä enemmän mä tykkään.
annoin juoksemiselle mahdollisuuden viime talvena ja 5km meni ihan iisisti. mutta sitten kun kerran pistelin 7km tuli urheiluvamma (faskiitti) ja siihen tyssäsi kaikki liikunta pariksi kuukaudeksi. en ole sen jälkeen juossut kuin jotain 1km noloja pätkiä, pelkään kai vamman uusiutuvan. en voi sanoa, että ikinä juoksusta nautin, se oli enemmänkin itsensä haastamista ja tietenkin ylpeyttä jälkeenpäin.
pysykööt mokomat vammat poissa sun juoksijanuralta :)!
Oon samoissa Lindan kanssa. Mäkin rakastan ryhmäliikuntatunteja, mitä vaativampi sitä parempi :) Ja mitä osaavampi ja vaativampi vetäjä sitä parempi.
Mä kylla haluisin juosta ja oon antanu sille myös mahiksen ja tehnytkin pientä lenkkiä aina ennen treenejä silloin kun vielä pelasin salibandyä. Mutta mun oikea polvi ei kestä juoksemisen aiheuttamaa rasitusta. Se kipeytyy ja siitä tulee just sellainen riesa, ettei sit pysty tekemään mitään liikuntaa.
Plus että pitäis olla lenkkikaveri. Muuten se on ihan sietämättömän tylsää, eikä kukaan kiritä sua. Mä kyllä rakastan hikiliikuntaa, mutta huonokuntoisena juoksemisen aloittaminen ja vielä ylimääräisillä kiloilla on aika rankkaa :)
Vesijuoksu kunniaan. Vaikka sekin on tylsää, siks mulla olikin aina kaveri. Ja sit siihen hyvät saunomiset päälle.
Tajuun kyl teitä Lintsi ja Ellu! Tää on niin persooonallisuus- ja taipumuskysymys :D Mulle kaikki tanssillliset jutut on aina ollu vähän haastavia... Ja mä itse asiassa nautin just yksin juoksemisesta! Ihan yksin ajatustensa kanssa. Se on aika harvinaista herkkua nykyään :D Eikä missään nimessä mitään ppp-lenkkeilyä (pitää pystyä puhumaan), vaan niin että kunnolla hengästyy!
Heli ja Kate: harkitkaa ihmeessä! Mulle tää on vaan jotenkin tosi nautinnollista. Olin aika yllättynyt, kun pitkän tauon jälkeen, kun en oo oikeestaan ollenkaan treenannut mitään, niin 30-40min lenkki meni aika helposti.
9 kommenttia:
Oikein! Rakastan juoksemista ja olen kärsimättömänä odottanut että saan lääkäriltä luvan alkaa taas juoksemaan.
Paras kuntoilumuoto, jos multa kysytään.
kyllä! ihan parasta. tajusin juoksemisen olevan mun juttu toissa kesänä, rakastuin siihen ihan. olin siihen asti liikaa kuunnellut muiden mantraa siitä, kuinka he inhoavat juoksemista, enkä koskaan tosissani alkanut juoksemaan. se on tehokasta, mun on mahdollista tehdä sitä riittävän usein, vaikka joka päivä (ennen juoksin illalla, kun hapa hoiti tyttöjen iltatoimet, nyt oon ajatellut yrittää aamuisin)ja se on riittävän yksinkertasta mulle! :D ei tarvii ahdistua vaikeista koreografioista ryhmätunneilla tms. :D
siis Amen! juuri näin koen asian. se on niin yksikertaista. ja voi vaan olla ajatuksineen rauhassa, sekä samalla timmiytyä. :)
vau! mä olen just niitä jotka valittavat inhoavansa juoksemista, mutta viimeaikaiset kokemukset ja tää kuva saa mut ajattelemaan, että pystyisin ehkä heräämään puoli seitsemältä (mitä en olisi ikinä uskonut sanovani) saadakseni hetken rauhan ja vähän hyvää hikeä.
Kunnioitan!
Ensimmäinen ajatukseni oli, että hullun hommaa. Kuulun siis niihin valittajiin, vaikka en edes ole oikeasti koskaan kokeillut juosta ihan vain juoksemisen ilosta. Enkä ole vielä niin edistynyt kuin Heli, että asiaa edes harkitsisinkaan.
hienoa! mun on vaan pakko sanoa, että mä en tykkää juoksemisesta juuri sen tylsyyden ja yksinkertaisuuden takia ja oon taas ihan innoissani ryhmäliikuntatunneilla - mitä vaativampi koreografia, sitä enemmän mä tykkään.
annoin juoksemiselle mahdollisuuden viime talvena ja 5km meni ihan iisisti. mutta sitten kun kerran pistelin 7km tuli urheiluvamma (faskiitti) ja siihen tyssäsi kaikki liikunta pariksi kuukaudeksi. en ole sen jälkeen juossut kuin jotain 1km noloja pätkiä, pelkään kai vamman uusiutuvan. en voi sanoa, että ikinä juoksusta nautin, se oli enemmänkin itsensä haastamista ja tietenkin ylpeyttä jälkeenpäin.
pysykööt mokomat vammat poissa sun juoksijanuralta :)!
Oon samoissa Lindan kanssa. Mäkin rakastan ryhmäliikuntatunteja, mitä vaativampi sitä parempi :) Ja mitä osaavampi ja vaativampi vetäjä sitä parempi.
Mä kylla haluisin juosta ja oon antanu sille myös mahiksen ja tehnytkin pientä lenkkiä aina ennen treenejä silloin kun vielä pelasin salibandyä. Mutta mun oikea polvi ei kestä juoksemisen aiheuttamaa rasitusta. Se kipeytyy ja siitä tulee just sellainen riesa, ettei sit pysty tekemään mitään liikuntaa.
Plus että pitäis olla lenkkikaveri. Muuten se on ihan sietämättömän tylsää, eikä kukaan kiritä sua. Mä kyllä rakastan hikiliikuntaa, mutta huonokuntoisena juoksemisen aloittaminen ja vielä ylimääräisillä kiloilla on aika rankkaa :)
Vesijuoksu kunniaan. Vaikka sekin on tylsää, siks mulla olikin aina kaveri. Ja sit siihen hyvät saunomiset päälle.
Tajuun kyl teitä Lintsi ja Ellu! Tää on niin persooonallisuus- ja taipumuskysymys :D Mulle kaikki tanssillliset jutut on aina ollu vähän haastavia... Ja mä itse asiassa nautin just yksin juoksemisesta! Ihan yksin ajatustensa kanssa. Se on aika harvinaista herkkua nykyään :D Eikä missään nimessä mitään ppp-lenkkeilyä (pitää pystyä puhumaan), vaan niin että kunnolla hengästyy!
Heli ja Kate: harkitkaa ihmeessä! Mulle tää on vaan jotenkin tosi nautinnollista. Olin aika yllättynyt, kun pitkän tauon jälkeen, kun en oo oikeestaan ollenkaan treenannut mitään, niin 30-40min lenkki meni aika helposti.
Lähetä kommentti