Kolme ja puoli viikkoa sitten pyörähdeltiin näin iloisesti Helsinki-Vantaalla (kera koko perheen ja uuden otsatukan) ja nyt podetaan kotiinpaluuahdistusta koto-Espoossa. Sukulointireissu New Yorkiin takanapäin, pitäisi osata palata tuttuihin kuvioihin ja mielessä pyörii vain se, milloin pääsisi uudestaan matkalle. Tällasta tää on mulla aina. No, ehkä tää tästä...
Three and a half weeks ago on Helsinki-Vantaa airport with the whole family and new hair. Just came home from visiting family in New York and all I can think of is when I get to travel again and being pretty depressed having to come home actually. Well, this is how it always is with me... I know I'll get over it. Hopefully :D
11 kommenttia:
kotiinpaluublues-ylimenovaihe on aina vähän tukala. mut ihana otsis!!
näyttää hyvältä! menikö lennot hyvin lasten kanssa?
hauskaa että teillä oli kiva reissu! ja makee otsis!
Amber P. sano muuten että oli törmännyt teihin kentällä kun oli tulossa tänne päin.
Ihana otsis!!! Ja ihania remppakuvia!
love the bangs and all the black and white stripes. I'm glad you had a nice trip. I know what you mean about homecoming depression. BUT: 2 weeks, and you'll be back to normal.
Kuten todettua, ihana otsis! Ja näytti olevan kyllä niin ihana matka (Hapan laittamien kuvien perusteella), että en ihmettele, jos vähän on hankala taas sopeutua arkeen. Mutta kyllä se siitä. Onneksi on kesä.
Kiitos kaikki, tykkään itsekin otsisksesta paljon, saattaa olla pysyvämpi muutos :)
Heli, miks se onkin niin? Moni tänäänkin kyseli multa, et on varmaan ihana olla taas kotona jne. Eiks normaalin ihmisen kuuluis nauttia kotiinpaluusta? :D Ja mä vaan täällä mietin, et millaseen kämppään meil ois varaa Nykissä ym. tosi realistista :D
shys, lasten kanssa meni lennot yllättävän hyvin. Se että jokaisella oli oma telkkari, josta sai itse valita elokuvia, ohjelmia, pelejä jne. tais auttaa asiaa aika paljon. Leni tietty ois halunnu koko ajan mönkiä käytävällä, mutta onneks se nukku osan ajasta. Takasintullessa meillä oli vauvankoppa, jossa Leni sai nukuttua hyvin ja pitkään. Se oli kiva.
Ansku, Amber lähetti mulle siitä viestiä, en ollut huomannut mitään!
PAm, tänks. Toivottavasti saadaan keittiö pian kuntoon, et on jotain uutta kuvattavaa...
Isa, talk about my black and white season... :D And I know I'll get over this coming home thing, seeing you girls tomorrow will help me a lot! :)
Kate, niinpä! Kesä auttaa asiaa ihanasti. Nähdäänhän huomenna?
Minäkin täällä ihailen otsistasi.
kiitos heini :)
Sara - yhtakkia tuota taman postauksen ensimmaista kuvaa katsellessani havahduin ajattelemaan, etta mita ihmetta, sulla on jo noin iso tytto. Ja jotenkin paassa vilahti surrealistinen ajatus, etta tama on niita teidan lasten serkkuja :)
Ma kylla yleensa olen iloinen palatessani kotiin (siis Buenos Airesiin), mutta aika nopeasti taas voi vilahtaa ajatus, etta olis kiva tehda joku pieni reissu. Maailma on vaan niin mielenkiintoinen paikka! Ja tietysti loma on lomaa. Ja mika ihanampaa kuin lomalla oleminen oman kullan (ja lasten) kanssa!
Anna, oon itsekin hian kriisissä siitä, että mulla on jo eskarilainen. Huh huh :D Ja koti on myös ihana, mulla se vaatii vaan aina vähän aikaa tottua... lähinnä se on tää Suomi ja paikallinen kulttuuri, mikä iskee vasten kasvoja. (Kaupungilla kukaan ei lirkuttele mun lapsille, kukaan ei ylipäätään hymyile jne. :D)
Lähetä kommentti