Kuluneella viikolla tuli tasan vuosi muutosta uuteen kotiin Espoossa. Ikävä Töölöön on edelleen kova, jopa Minnillä, joka säännöllisesti haikailee "yläpuistoon" (Temppeliaukion puisto). Ikävää helpottamaan (tai pahentamaan?) pieni kuvamuistelo vanhasta pikkukolmiostamme. Siellä ehdittiin kokea ja kasvaa paljon.
This past week it's been a year since we moved to our new home in the suburbs. Needless to say, we still miss our tiny apartment in the city a lot. Here's a little tribute to our old home, to ease, (or worsen?) the longing. That little home saw a lot of life and growth.
Asunto oli pieni, sisäpiha oli pieni, asunto oli pihan puolelta pohjakerroksessa ja välillä vähän turhan pimeä, kolmannen lapsen ilmoittaessa tulostaan tila alkoi tuntua jo vähän liian ahtaalta jne. jne. Mutta oi, kun se oli ihana!
The apartment was small, the courtyard was small, it was on the bottom floor and sometimes a bit too dark, a third child would have been hard to accommodate etc. etc. But oh, how I loved it! Still do.
Kolme huonetta ja avokeittiö, 53 m2.
Two bedrooms, 53 square meters.
3 kommenttia:
Toi oli kyllä kiva koti. Ja niin kätevässä paikassa. Noh, aikansa kutakin, eikö? Lasten kanssa on kuitenkin ihanaa kun on kunnolla tilaa elää ja oma piha. Ainaskin mun mielestä.
jees, kylhän se näin on. välillä tosin mietin, et mentiinköhän melkein ojasta allikkoon. noh, ehkä tää espoo vähitellen "grows on me"... toivottavasti :D
ojasta allikkoon.. heh.
totta, muutitte kyllä niin keskustasta aika böndelle. ;D
Lähetä kommentti